Puff

Kirjotatän tätä perjantaina myöhään illalla.
Tuli takaisku. Semmonen reilun viikon mittanen järkyttävä ajatusten sekamelska, josta seurasi ihan järjenvastaista toimintaa. Siis pitkin viikkoa. Yhyy hävettää ja syystäkin...
Puhuin eilen tärkeen ihmisen kanssa (asuu toisella paikkakunnalla ja tuli käymään) ja se auttoi. Meinasin SILTI vielä repsahtaa heti kun silmänsä vältti. Neiti palasi juuri oikealla hetkellä ja havahduin. "Mitäköhän helvettiä mä tässä oon taas tekemässä?" mietin katsoen kakkkua ja keksejä täyteen lastattua lautasta. Joo ei. Nyt tää saa jo luvan loppua. Sitten menin ja kippasin mättökasan pönttöön, suoraa lautaselta sen sijaan että mahalaukku olisi toiminut välietappina.
Syitä mun toiminnan pohjalla oli monia. Stressasin turhasta ja luulin, että maailma kaatuu ihan ihan varmasti niskaan.
Tänään otin itseäni niskasta kiinni. Palautuminen normaaliin rytmiin vie hetken ja aika paljonkin voimaa psyykkeen puolelta, mutta... no ei oikeastaan mutteja just nyt. Elämä jatkuu perkele, etten sanois.
Nyt olen turvoksissa. Maha on kipeä. Paino ylempänä. Mutta eteenpäin on mentävä. Kyllä se paremmaksi muuttuu kun on sitkee.

Edit: Masunkin osalta ja parempi olo. Ja musankuuntelu auttoi henkistä puolta:) 

Nyt lyö pää jo ihan tyhjää. Kauniita unia.

Summer

Blogia oon pitänyt ja pidän edelleen vähän tauolla.
Kerron kuitenkin vähän kuulumisia tässä välissä. Viimepostauksesta paljonkaan ei ole muuttunut. Menee ehkä vähän paremminkin, vähän joka suunnasta... Sitä ajatellessa mulle tulee pelokas olo... Takapakkeja on tullut aina välillä, kun ahdistus ja väsymys on olleet liian suuria:( Paino ei ole paljoakaan muuttunut suuntaan tai toiseen (huh helpotusta?!?!?!?!). Olen kyllä käsitellyt paljon painojuttuja mielessäni, miten suhtautua nousuun/ laskuun, niiden tuomaan ahdistukseen...
Alan pikkuhiljaa löytää omaa balanssia. Treeni, safka ja lepo. Paljon on kuitenkin varmasti edelleen koettavaa ja opittavaa, uskon sen. Aina tulee olemaan.
Oon arkisin kesätöissä, mikä tuo mun elämään rytmiä. Tiedossa olisi myös kouluajalle ainakin välillä viikonlopputöitä ja joulun alla apulaisen hommia samasta paikasta, kiva juttu:) Heinäkuun alussa saattaa tulla taukoa töihin, mutta sitten kuun lopulla jatkuu toisessa paikassa koulun alkuun saakka.
Aloitan syksyllä siis lukion kotikaupunkini keskustassa, jonne pääsin helposti korkealla keskiarvolla. Vähän pelottaa uuden koulun ja opiskelun haasteet. Pyrin tekemään parhaani ja heti alussa keskittymään... iiks!
Blogista sen verran vielä, että muutoksia varmaan tulee... banneri ei oo mun mielestä kiva, ei kuvaa mun ajatusmaailmaa, ole kuvannut vähään aikaan. Nimeä olen kanssa miettinyt, yks kiva pyöris mielessä. Saa nähdä;)
Ps. Juhannusruusut kukkii! Ne on ihania.

Great! But what's the point...?

Halusin tulla nopeest kirjottaa kuulumisia.
Viimeksi ahmin viikonloppuna, tarkemmin litran jäätelöä→ oksensin.
Sen jälkee on menny tosi hyvin. Kokeista oon selvinny ihan kunnialla. Oon urheillu mielelläni ja kovaa. Oon syöny ihan suunnitelmien mukaan, mutta en millään nälkäkuurilla oo ollu.
Painokaan ei oo noussu. Se on pysyny samassa luvussa, heitelly vaan sadalla grammalla.
Päällisin puolin on siis sujunu ja sujuu hyvin, tosi hyvin. Mutta.
Mutta mutta. Näin käy aina. silloin kun en oo hektisesti murehtimassa syömistä esim. ahminnan/oksentamisen jälkee, nii masennus puskee päälle tosi tosi vahvana. Sen lisäks päivä päivältä, vaikka oon syöny superterveellisesti ottaen huomioo säännöllisyyden ja kohtuuden, nii mua alkaa ahistaa syöminen, etenki koulussa. Se on hirveetä.
Ja provosoidun ihan liikaa mun kaverista. Sillä on myös syömishäiriö. Se on laihtunut tosi paljon ja uskon, että on vaa ajan kysymys milloin se passitetaa osastolle. Se on niin laiha. Mut miks mä provosoidun? En mä halua olla heikko... En mä halua sulkea pois tosi suuria alueita mun elämästä syömishäiriön takia.... mut mulla on niin surkee fiilis kaikesta...
Mutta mä tiedän (luulen?) hyvänä päivänä ulkonäön suhteen, että en mäkään ole mikään tukeva, sinne päinkään. Ainakin jos katson vaatteiden kokoa, painoa, lihas-/rasvaprosenttia. Josmäehkätulkitsenoikein ja josmäedessaanajatellanoin....ja eihän se ole ainut asia mitä kontrolloimalla mun pitäis sitä hyvää fiilistä tavotella. Varsinkin kun suurinosa ajasta tunnen ja näen itseni jättipunkerona...(!!!)
Muita hyviä asoita on monia. Miks ei ilo tule?
Miks mulla on tällanen fiilis, haikea ja surumielinen? Pääseekö tästä? Löydänkö mä paikkani tässä maailmankaikkeudessa, kun oon kuitenki niiiin pieni pala jotain käsittämättömän suurta? Elän ihmisen määrittelemän ajan, päiväksi kutsutun yksikön kerrallaan keskellä peliä jota ei voi voittaa: ihminen tuhoaa luontoa ja tuntuu, että suurinta osaa ihmisiä ei kiinnosta... Haluanko tuoda tällaiseen maailmaan lapsia? Haluanko lapsia ylipäätänsä?
....kuka mä oon?
Ps. Kiva jos jaksoit lukea loppuun:) Kuvia en taaskaan laittanut,  i'm sorry, ois varmaan mielenkiintosempaa luettavaa. Ja mietin aina kivoja juttuja tänne blogiin, mutta luvattuani ajatus ei enää tunnu hyvältä idealta, en jaksakkaan toteuttaa sitä tai unohdan, i'm sorry about that too!
Kivoja kevätpäiviä jokaiselle♥

Shitty sunday...

Aamupäivä meni kivasti puuhaillessa. Sain huoneen siivottua tosi hyvin ja uskoin jo että ehkä en tänään ahmi-oksennakkaan, niinkuin tämän viikon muut iltapäivät on kulunu. Kolmen maissa tuli nälkä ja otinkin ihan ok:n määrän eilistä kanaa, mikä ois ollu ihan fine pitää sisällä, mutta eheeei kun piti alkaa vetää kaiken maailman suklaataikinoita. Siitä kun päästiin ja olin jonkin aikaa lukenut kokeisiin, niin tuli nälkä. Otin taas kanaa, mutta kuinka ollakkaan, lähti taas lapasesta. Se lapanen ei sitten oo rauhottunu... mul on hirvee olo enkä mee kouluun huomenna. Oksennusrefleksi ei oo hallinnassa ollenkaan ja oon väsynyt oksentamaan. Nyt kun juon vettä, niin hetken kuluttua ne pärskähtää ulos ja maku on ihan kamala, mahasta tulee jotain happoja ylös. Tää on varmasti osaksi, ellei sitten kokonaan itseaiheutettua, mutta mahataudiksi tämän lajittelisin, niin se on helpoin ajatella, mun kaikissa kavereissa on kiertäny mahatauti. Kaikki menee nyt ihan sekasin, tää seuraava viikko on peruskoulun vika koeviikko, elintärkeä ja mä makaan kotona sitte sängyssä. En uskalla mennä vaa'alle huomenna. Kaikki menee muutenkin päin vittua.
Haluan palavasti laihtua. Haluun kovasti päästä tavotteeseen ennen kesälomaa. En haluu että tää jää vaan haluamiseen ja toivomiseen, it's time for action you fat pig, siis minä.

Tsemppiä kaikille kevääseen, olkaa fiksumpia ku minä!

Overthinking?!?!?!

Viimepäivät on menny hienosti.  Mulla on ollut hyvä fiilis. Oon syöny n. viisi kertaa päivässä ja urheillut ilolla. Sää on ollu ihanan aurinkoinen ja keväinen, ja metässä juokseminen sitäki virkistävämpää. Mutta mä ylianalysoin. Tänään oli muös tosi kiva päivä, mutta söin iltapalan päälle n. 1,5 ruisleipää ja pienen itsetehdyn porkkanasämpylän, margariinia pihistelemättä. Se vaivaa mua NIIIIN paljon. Tää pilaa mun päivän!  Mä pilasin koko päivän!! Miksiiiiiiiii!?!??! Turhia hiilareita ja ylimäärästä rasvaa!! Kaikki muu syöminen meni suorastaan loistavasti. Ärsyttää. Mutta mä en oksenna. Koska söin terveellisen iltapalan ja haluan määrätietoisesti saada normalisoitua mun aineenvaihdunnan siitä minkä verran mä nyt oon sitä sekottanu. Mutta mua vituttaa. Kai se on ok. Siis että vituttaa, ei siltä voi elämässä välttyä. Mikä on hienoa, mä pystyin lopettamaan niitten leipien mättämisen, enkä saanu tälläkertaa siitä sitä sairasta pakkomieltaistä, pysäyttämätöntä ahmimisen himoa ja fiilistä. Mutta musta kuitenkin tuntuu, että se määrä mikä mulla nyt meni alas, paisuttaa ja saastuttaa mut, tekee kaiken muun hyvän työn merkityksettömäksi. Olo on pettynyt ja väsynyt ja tuntuu, että mulla ei oo oikeutta olla tyytyväinen itseeni. Että kun ajattelen, että 'keskity niihin hyviin juttuihin ja päivän onnistumisiin', niin tulee jotenkin syyllinen olo. Mutta  mä olen nyt jotenkin kyllästynyt kuuntelemaan syömishäiriön sääntöjä ja ragettamista. Silläkin uhalla, että olo on tukala ja itsekäs, niin mä iloitsen mun uudesta nahkatakista ja huivista, sekä laukusta, wuhuu! Voin vaikka laittaa kuvan tänne lähiaikoina:)  Ja kivoja suunnitelmia huomenna alkavalle pääsiäislomalle; urheilua ja leffailta kaverin kanssa, sekä vaatteidenkierrätys-/ leffailta toisessa porukassa:)) Muutakin olemista ja tietysti hyvää ruokaakin tiedossa:)
<3hyvää mieltä kaikille, pus
-Noora

Living hell

Oli jakso, kun mä oli oikeasti onnellinen ja iloinen. Hetkittäin tosissani uskoin,että kaikki kääntyy paremmaksi ja mä oon matkalla kohti paranemista.
Nyt mä vaan mietin, että miksi mä olen olemassa. Mitä järkeä oli tuoda mut tähän hirveään maailmaan vaan kärsimään. Mä vaan mietin, että en haluais olla täällä.
Miten vitussa mä muutenkin ajattelin, että on ok, että paino nousee? ONKO NYT KIVA OLLA SILMITÖN VALAS SAATANA?!
Miksi mä löydän itseni tästä joka vitun kerta?!?!
AHDISTAA VITUN PALJON
MIKÄ DEMONI MUA VAIVAA
JÄTTÄKÄÄ MUT RAUHAA
TEHKÄÄ MUSTA LAIHA
JA SITTE VOIN KOITAA PARANTUA
MIKS MUN PITÄS OLLA LÄSKI
ETTÄ MUN KEHO TOIMII
MIKS OON NIIN PAINAVA
HYIHYIHYIIII

älkää provosoituko tästä, mä olen täydellisen ahdistuksen vallassa.
ja miks mun pitää syödä maha enemmän ku täyteen, ku sillä saavuttaa vaan huonon fyysisen että henkisen olon? Mä en ymmärrä, ei mua voida auttaa, mä oon menetetty tälle paskalle.
Mun pää räjähtää.
Räjähtää.
Räjähtää.
Räjähtää.

mä inhoon mun jalkoja ja mahaa ja naamaa ja kylkiä ja selkää hyi läskikerros siinä päällä ja paino vaan nousee, läskikerros paksuuntuu, oon tömistävä norsu, laiska, en jaksa en jaksa

Slow progress is still progess

Vittuvittuvittuuuuu...
Tekee mieli paiskoa tavroita ja voivotella elämän epäreiluutta. Ja itkee samalla lujaan ääneen.

Tällä viikolla oon keskittyny syömiseen. Sen säännöllisyyteen ja riittävyyteen. Syömishäiriön tavat on tiukassa ja päässä kaikuu olet hirveän lihava, miksi syöt, lopeta heti, hyi sun maha on täynnä! Monesti oon ollut koko päivän syömättä ja iltapäivällä kun kun pääsin kotiin, pyrin tekemään hyvän annoksen ja syömään rauhassa, mikä 50% tapauksista riistäytyi käsistä ja päätyi kaappien tyhjentämiseen (ja mahdollisesti oksentamiseen)
. Nyt oon syönyt hyvin aamupalaa ja koulussakin pyrkinyt syömään sopivasti, muutenkin koko päivän säännöllisesti jotain. Tiettyjä juttuja en pysty, varsinkaan koulussa ja näin nopeasti syömään, mutta ehkä joskus. Musta on tosi kiusallista syödä koulussa ja se on tosi ahdistava tilanne. Tuntuu, että seinät kaatuu ja kaikki tuijottaa toi syö, hyi, mitä se syö, paljonko se syö. Mut yritän ignoorata ton ja ajattelen, että nyt se aineenvaihdunta kuntoon, ei auta itku markkinoilla! Tarkoitus on myös estää ahmimista, etten menisi kotiin maha karjuen nälästä ja antaisin joillekkin kivikautisille vaistoille vallan ohjata mut ahmimaan. Tosin, nyt  on vasta se kolme päivää (tai siis jo, onhan tääki pieni voitto! asdgd vai onko tuleeko musta vaan läskiiiii?!!?) mennyt ja tavat istuu aika tiukassa niinkuin mainitsin, että on kyllä sitä paniikki-/tunnesyömistä tullut harrastettua. Mutta takapakit kuuluu elämään sen joka osa- alueella, vaikka mun on niitä just tällä osa-alueella erityisen vaikee hyväksyä! Oon kuitenki ihan oikeesti yrittäny ajatella, että mun syömisrumbailua on kestäny jo niin kauan, että mun keho ei pysty päivässä, kahdessa tai välttämättä kahdessakymmenessäkään päivässä (en yllättyisi) palautumaan siitä. Tää vaatii (monien monien monien)viikkojen töitä ja mun on nyt nähtävä se, miten pieni osa kolme päivää on siitä matkasta, mikä mun täytyy tehdä itseni kanssa. En ajattele tätä mitenkään, että nyt lähtee ja kaikki muuttuu kertaheitolla, tää on viimenen new beginning vaan haluan ottaa pikkuaskelia ja ajatella sitä vähemmän. Tiedän, että viime viikonlopun jälkeen paino on ylhäällä ja ei ole sieltä hirveästi laskenut "normilukemiin" päin, mutta sen sijaan, että aloittaisin sadannen nälkäkuurin, niin annan sille painollekkin aikaa voi perkeleen saatana miksen voi olla laiha miks mä oon tällanen saatanan rahtilaiva hyihyihyi mikä lukema ja aineenvaihdunnan tasaantumisen myötä sekin varmasti tasaantuu.





Sit vähän muuta. Ihanaa kun pääsee nyt pyörällä kouluun, salille ja minne vaan! Ihanaa kevät, ihanaa. Maanantaina kävin treenaamassa rinnan, olkapäät ja ojentajat + core, eilen jalat ja vatsat, tänään selkä-hauis + vatsoja. Ehdin huomenna luultavasti vain lenkille sen sijaan että kävisin myös salilla, koska mulla on hirveä kiire lukea äikän kokeeseen joka on perjataina, luulin että se olisi ensi viikolla! Ja pääsen huomenna vasta neljältä, mikä vaikuttaa myös asiaan. Mutta perjataina jatkuu sitten treenikierto taas. Tuntuu että otan tästäkin välillä liikaa paineita, höh, rauhotu!

Mistä ja miten tehdään hyvännäköinen, sporttinen vartalo? 80% the food you eat, 20% exercise.
Mutta ennen mitään bikinivartalopaineita haluan paremman olon ja terveemmän kehon!